perjantai 6. huhtikuuta 2012

painonhallinnasta


Satuin löytämään Jukka Harjun mielenkiintoisen artikkelin missä oli todella hyvin tiivistetty se mihin minunkin "terveysfilosofiani" perustuu painonhallinnassa. Sitä, miksi Ph-tasapaino ja detox ovat elimistömme hyvinvoinnin perusta.
(Olen lyhentänyt alkuperäistä artikkelia, joka löytyy täältä, kuva: http://bloomnaturalhealth.wordpress.com/2011/04/22/why-detox)

Katsaus tämänhetkisiin viiteen suureen painonhallinnan linjaan:

1. linja: Kalorit
Perusta
Energian säilymisen laki. Kaloreilla mitataan ruuan sisältämää perinteisesti mitattavissa olevaa energiaa. Jos saanti on korkeampi kuin kulutus, elimistö varastoi ylimääräisen ja tästä johtuu mm. rasvan kertyminen. Asetelma on hyvin yksinkertainen ja siksi helppo omaksua. Tämän vuoksi tämä on paljon käytetty ja tietenkin pitkään vallalla ollut käsitys ravitsemustieteessä ja käytännön toiminnassa.
Haaste
Kulutuksen arviointi on hyvin hankalaa, sillä siihen vaikuttaa niin monta asiaa ja useat niistä eivät ole millään mitattavissa. Tarkoitan siis esimerkiksi ruuansulatusta, ravinteiden imeytymistä, aineenvaihdunnan nopeutta, polttojätteiden määrää ja poistonopeutta sekä rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa. Toiseksi tämä malli ei ota huomioon ruuan laadun vaikutusta laisinkaan.
Yksinkertaisimmillaan tämä laskentamalli ei erottele esimerkiksi mitä eroa on hiilihydraattien ja proteiinien vaikutuksella kehon hormonituotantoon, puhumattakaan entsyymituotannosta, mikroravinteiden vaikutuksesta energiantuotannon hyötysuhteisiin ja ruuan muodon vaikutuksesta sen sulamiseen ja esimerkiksi suoliston kuntoon. Myöskään yksilöllisiä eroja ei huomioida.
Sovellus
Silloin kun valmistaudutaan esimerkiksi kisoihin tai muuten halutaan todella kireäksi, voi olla kätevä asettaa ruuan määrälle lähtötason laskemalla juuri kalorit. Tapa on nopea ja yksinkertainen ja se mahdollistaa suunnitellut kalorivaihtelut. Tähän ei enää nykytiedon valossa kannata ehkä ensimmäiseksi ryhtyä vaan neljä seuraavaa asiaa kannattaa laittaa ensin kuntoon.
Pelkästään energian määrää laskemalla saadaan rasva palamaan varmasti ja näinhän on jo pitkään toimittu. Tämä ajattelutapa näkyy kuitenkin yhteiskunnassamme mm. siinä että meistä yli 60 % on ylipainoisia. Voidaan siis kysyä, että toimiiko tämä menetelmä käytännössä? Tuloksena on jojoilu ja 80 % laihduttaneista palaa samoihin mittoihin.


2. linja: Insuliini, karppaus
Perusta
Aina kun vereen tulee sokeria, elimistö erittää insuliinia jonka tehtävä on mm. kuljettaa sokeri verestä sitä tarvitseville soluille. Samalla jos solujen ja maksan varastot ovat täynnä, sokeri muutetaan rasvaksi ja varastoidaan rasvasoluihin.
Pitämällä verensokeri mahdollisimman tasaisena saadaan insuliinin määrää tasoitettua ja sokeria ei tarvitse muuttaa rasvaksi. Lisäksi tasainen verensokeri pitää hiilihydraattipitoisen ruuan mielihalut loitolla, energiantuotannon vilkkaana ja mahdollistaa paremman rasvankäytön energiana. Tämä tehostaa paitsi rasvanpolttoa lisää myös kehon kestävyyttä liikunta suorituksissa. Suuri hyöty on myös insuliinin tehon parempana säilymisenä.
Sokerin minimointihan oli yksi niistä asioista mikä yleisesti hyväksytään lähes kaikissa painonhallintaleireissä. Esimerkiksi Antti Heikkilän opastuksessa tämäntyyppisellä ruokavaliolla on saatu kehoa tasapainotettua jopa niin paljon, että diabeteslääkitystä on voitu vähentää.
Urheilijoille tämän tyyppinen dietti on ollut arkipäivää pitkään, varsinkin voimailu puolella. Se voidaan kuitenkin jo nyt sanoa, että hiilihydraattitankkaukset voidaan jättää 2000 – luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Uudet tuulet puhaltavat, koska nyt me tiedämme miten keho saadaan tuottamaan energiaa ja puskuroimaan happoja paljon tehokkaammin…

Haaste
Tämä metodi ottaa jo huomioon ruuan laatua erottelemalla makroravinteiden erot ja huomioimalla kehon toimintaa. Ensimmäisillä kerroilla hiilihydraattien vähentäminen saattaa aiheuttaa väsymystä, se kuitenkin kääntyy usein vireydeksi viimeistään siinä tapauksessa, kun sokerit tasoittuvat ja kehon rasva-aineenvaihdunta paranee.
Tämä metodi ei ota huomioon sinänsä mikroravinteiden laatua ja määrää, yksilöllisiä eroja, eikä huomioi muiden elämäntapojen edellyttämää hiilihydraatin tarvetta. Toinen suuri haaste tällä metodilla on mm. elimistön happamoituminen, joka käsitellään seuraavaksi kohdassa pH.
Sovellus
Hiilihydraattitietoinen syöminen on ollut oikeastaan se vallalla oleva ja toimivin metodi tietoisten ihmisten parissa jo kymmenisen vuotta. Tämä metodi on eittämättä toiminut todella hyvin ja tuo yleensä aina parempia tuloksia, kuin perinteinen lautasmalli ja pelkkä kalorien laskeminen.
Hiilihydraatin liikasaanti on suuri ongelma ja tämän metodin opit kannattaa todellakin sisällyttää omaan toimintaan. Tasaiset insuliinit ovat edellytys terveydelle ja pitkälle iälle. Jos haluat olla terve ja pitää kehon rasvamäärän kurissa, jätä sokerit pois ja ota tarvittavat hiilihydraatit mahdollisimman laadukkaista lähteistä


3. linja: pH
Perusta:
Elimistön happo-emästasapaino on sekin jo vanhaa tietoa. Pinnalle ja suuren yleisön tietoisuuteen se on noussut enemmän aivan parina viime vuotena mm. tohtori ja mikrobiologi Robert Yongin vanavedessä.
Aiheesta on englanniksi kymmeniä ja kymmeniä tutkimuksia ja kirjoja. Aihe on esitelty myös jo toisen asteen liikunta-alan koulutuksessa ihmisen biologiassa. Syy miksi tätä ei ole enemmän huomioitu, on uskomus, että pH-taso ei sinänsä vaikuta esim. rasvan kertymiseen.
Koulubiologian mukaan keho huolehtii veren pH:sta eikä siihen vaikuta mikään ulkoinen. Mikroskoopit ovat kuitenkin kehittyneet niin paljon, että voimme tarkistaa asian. Suomessakin on jo mahdollisuus käydä elävän veren analyysissä ja katsoa onko happoja kertynyt vereen.
Elävän veren analyysi on hyvin mielenkiintoinen ja tämä ”uusi biologia”osoittaa, että itse asiassa pH:lla on ratkaiseva vaikutus mm. rasvan kertymiseen ja tietenkin myös terveyteen ja vireyteen. Tämä (ja detox) myös selittää tyypilliset painon heittelyt, eli miksi rasva tulee takaisin kun se kerran on poltettu.
Veren pH on optimitilanteessa 7,365 ja keho huolehtii siitä mm. siirtämällä tarvittaessa emäksistä materiaalia vereen (mm. kalsiumia luista ja magnesiumia lihaksista) ja kuljettamalla verestä happoja pois luonnollisia teitä virtsan kautta.
Oletus, että keho poistaa kaiken hapon on osoittautunut vääräksi. Verikuvat näyttävät, että happoja kertyy kehoon helposti. Keho varastoi ylimääräisiä happoja mm. rasvasoluihin ja siksi niitä tarvitaan. Jos taas keho on lievästi emäksinen, kuten optimitilanteessa, se ei tarvitse rasvasoluja happojen varastopaikaksi. Eli rasvasolut ovat paitsi ylimääräisen energian, myös ylimääräisten happojen varasto. Jos varastot tyhjätään ”väkisin” laskemalla vain kalorit alas, keho happamoituu ja joutuu keräämään rasvat jossain vaiheessa takaisin. Keho myös näyttää huuhtovan suuren määrän kalsiumia luista ylläpitääkseen veren emäksisen pH:n. Tästä on luonnollisena seurauksena luiden heikentyminen.
Googlaapa netistä tieto missä maailman maista on eniten osteoporoosia. Etsi sitten tieto missä juodaan eniten maitoa. Pohdi tätä logiikkaa hetki itseksesi.
Haaste
Ph -dietti sellaisenaan ei ota huomioon juuri mitään muuta kehoon liittyvää tasapainotilaa. Lisäksi ruokaohjeet ovat hyvin äärimmäisiä ja välillä yksipuolisia. Dietti ei puhu yliemäksisyydestä, eikä Yongin teoria ota juurikaan huomioon ravinnosta saatavien mineraalien vaikutusta pH -tasapainoon.
Sovellus
Yongin elävänveren kuva ja uusi biologia ovat todella high end -tiedettä ja siitä kannattaa ehdottomasti napata käyttöön useampikin asia. Kun keho pysyy emäksisenä, on paljon helpompi polttaa rasvaa, sillä keho ei vastusta sitä. Tämän lisäksi vireys ja terveys pysyvät parempina, eikä keholla ole tarvetta kerätä ylimääräistä rasvaa takaisin painonpudotuksen jälkeen.
Käytännössä kalsium ja magnesiumrikkaiden ruokien (huom. maito ei itse asiassa ole kalsiumrikas ruoka) ja lehtivihreän tankkaaminen auttaa kehon pH -tasapainon ylläpitämisessä. Syö siis paljon vihreää, siitä lehmäkin kalsiuminsa saa.

4. linja: Rasvanpolttosyke
Perusta
Kun syke on 60–70 % maksimista, suhteellisesti suurin osa energiasta palaa rasvoista. Lisäksi tyhjällä vatsalla, tai oikeastaan tyhjillä hiilarivarastoilla tehty aerobinen pakottaa kehon polttamaan rasvaa.
Haaste
Vaikutus on suhteellisen pieni ja on helppo kääntää se syömällä vähän liikaa hiilihydraattia. Tyhjällä vatsalla tehty aerobinen harjoitus voi kääntyä itseään vastaan, jos se tehdään liian pitkänä tai huonoissa neste- ja mineraalivarastoissa, eli keho menee nopeasti kataboliseen tilaan.
Sovellus
60–70 % teho aerobinen harjoitus todellakin opettaa kehoa polttamaan rasvaa, eli se on hyödyllistä. Lisäksi hapen määrä lisääntyy, veri puhdistuu ja palautuminen nopeutuu. Eli kevyestä aerobisesta on paljon hyötyä, vaikka sana rasvanpolttosyke voitaisiin jo haudata.
Pidä huolta, että tyhjällä vatsalla tehdyt harjoitukset ovat maksimissaan 45min. pitkiä ja että olet juonut hyvin. Harrasta hyötyliikuntaa aina kun mahdollista.

5. linja: Detox
Perusta
Keho poistaa sinne kertyviä jätteitä, kemikaaleja ja toksiineja. Nykymaailmassa kuormitus on kuitenkin niin suuri, että keho ei ehdi poistamaan kaikkea ylimääräistä.
Periaate on samansuuntainen kuin pH:ssa, mutta paljon laajempi. On myös paljon muuta ylimääräistä kuin happoja. Syömme kemikaaleja, torjunta-aineita, pakokaasuja, väriaineita, aspartaamia yms., jotka kehon on poistettava. Jos keho poistaa 100 yksikköä ja sisään laitetaan 120, niin ala-aste matematiikallakin ymmärtää, että homma ei toimi. Ylimääräinen varastoidaan rasvasoluihin.
Haaste
Detox ajattelu kuulostaa hippien touhulta, joten eihän siihen voi moderni ihminen perehtyä.
Sovellus
Emme enää voi ummistaa silmiä tältä asialta. Varsinkaan ne, jotka haluavat olla terveenä. Esimerkiksi huippu-urheilijoiden henkilökohtainen valmentaja Samuli Perälä valmentaa nykyään ajattelutavalla, jossa otetaan huomioon kaiken muun lisäksi ravinnon laatu, eli mikro- ja fytoravinteiden määrä ja samalla mahdollisimman puhdas ruoka.
Monet naiset ovat muuten huomanneet, että puhdistaessa ruokavaliota selluliitti saattaa siletä. Selluliitti on rasvakudosta, jossa on ”jotain vikaa” tai hienosti sanottuna inaktiivista rasvakudosta.
Kannattaa silti miettiä, että miksei sitä kokeilisi? Jos selluliitti on inaktiivia rasvakudosta eli aineenvaihdunnallisesti jotenkin erilaista ja uusi biologia sanoo, että rasvasolut muuttuvat kehon puhdistuessa, niin onhan tämä aivan loogista. Ja jos tämä vielä toimii kerran käytännössä, niin eikös se ole ihan mukavaa?

Newaysin tuotteet ovat erinomaisia sekä Ph-tasapainottamiseen että Detox- kuurin toteuttamiseen. Loistava mineraalivalmiste, "viherjauhe" ja muut laadukkaat ravintolisät sekä hygienia-, puhdistustuotteet ja meikit vähentämään kehoamme kuormittavaa kemikaalilastia.



Olemme aloittamassa detox-ryhmän,
jossa monella on tavoitteena painon pudotus
mutta myös elimistön puhdistaminen.
Tulen kertomaan blogissani
tuntemuksia ja tuloksia kuuristamme:)







maanantai 2. toukokuuta 2011

kehon happamoituminen

Olen niin hurahtanut ravintolisiin ja siitä löytyvään tietoon koska muutos on ollut minulla niin merkittävä.Vita Medican sivuilta löysin niin hyvän artikkelin että en voi olla linkittämättä. Jos sinäkin oikein innostut paljon mielenkiintoista tietoa löytyy esim. googlaamalla hapan elimistö.

Satu aineenvaihdunnasta – Ja me vain entisestään happamoidumme

Alinomaan kuulee mainittavan, että aineenvaihdunta hidastuu iän myötä, ja me sen vuoksi lihomme. Hyvä tekosyy! Mutta mitä aineenvaihdunta oikeastaan on?

Se on ravinteiden hyödyntämistä – niiden muuntamista energiaksi – ja kuona-aineiden poistamista. Siis ravinteet sisään, energia käyttöön ja kuonat pihalle. Toisin sanoen: Aineenvaihdunta voi toimia aivan yhtä vilkkaasti vanhalla kuin nuorella. Se on itsestä kiinni!!!

Aineenvaihduntatoiminnoissa syntyy aina happoja, jotka normaalisti heti neutralisoidaan emäksisesti vaikuttavilla kivennäisaineilla. Ruokailutottumuksillamme lisäämme kuitenkin happojen määrää. Liha, kala, makkara, juusto, pikaruoka, valmisruoka, naksut ja makeiset, sokeri- ja hiilihappopitoiset juomat, kahvi, musta tee, alkoholijuomat ja savukkeet, myös useimmat lääkevalmisteet ovat happamia tai ainakin tulevat happamaksi aineenvaihdunnassa.

On muitakin tekijöitä, joihin elimistömme reagoi kirjaimellisesti happamasti: liikunnan puute, stressi, ärsykkeiden ylitarjonta, unen puute, ummetus. Jopa riitely ja harmi laukaisevat hormonaalista happamoitumista. Niinpä aineenvaihduntamme vuosien saatossa todellakin hidastuu – ja elimistömme happamoituu entistään.

Reilusti liikuntaa, oikeanlainen ravitsemus, riittävä veden saanti ja stressin minimointi takaavat aineenvaihdunnan moitteettoman toiminnan aina hautaan saakka.


Kuona-aineet – Mitähän ne ovat?


Elintasotautien valtaosa johtuu alun perin elimistön kuonaantumisestä. Silti on vielä monia lääkäreitä, jotka kiistävät koko kuonataakan olemassaolon. He uskovat, että elimistö pystyy poistamaan kaiken saamansa kuonan.

Arkikielessä tarkoitamme kuona-aineilla kaikkia orgaanisesti kelvottomia ja haitallisia yhdisteitä – aineita – joita syntyy aineenvaihdunnan tuloksena. Tavallisesti nämä myrkyt poistuvat suoliston, munuaisten, hengitysteiden ja ihon kautta. Mutta jos elimistöön kertyy liikaa kuonaa, ei puhdistuslaitos selviä tehdävästään, vaan myrkyt alkavat varastoitua: aluksi sidekudokseen, sitten rasvasoluihin ja lopulta jopa orgaanisiin kudoksiin.

Huom: Kuona-aineet ovat elimistöön ruuhkautuneita happamia myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita. Lääketieteessä puhutaan liikahappamoitumisesta.

Happamoituminen – Hapan naama ei naurata!


90 prosenttia saksalaisista kärsii elimistön happamoitumisestä, siis kuona-aineiden ylikuormasta. Eikä Suomessa näytä sen paremmalta.

Epäterveellinen kiihkeä elämämme synnyttää enemmän happoja, kuin keho sietää. Kun elimistö ei ennätä neutralisoida happoja riittävän nopeasti, niitä alkaa varastoitua vaikeasti sulavina suoloina side- ja rasvakudoksiin. Naisilla nämä happovarastot kertyvät takamuksiin ja reisiin. Miehillä ei näillä seuduilla ole samanlaisia ongelmia, mutta heillä myrkyt varastoituvat suoraan tärkeille elimellisille alueille.

Tämä on erittäin vaarallista, sillä nämä myrkylliset kuona-aineet aiheuttavat lukemattomia elintasosairauksia, kuten reumaa ja luukatoa. Sidekudos ja rasvasolut imevät happoja kuin pesusieni ja eräänä kauniina päivänä sieni on imenyt itsensä täyteen ja hapot leviävät ympöröiviin elimiin.

Tähän mennessä ei myrkystä vielä ole näkynyt mitään konkreettisia sairauden merkkejä, velttoa vatsaa tai selluliittia lukuun ottamatta (kurkkaapa tämäkin artikkeli). Mutta 45-50 vuotiaalle vaiheilla alkaa kehomme lähettää kaikenlaisia signaaleja, joista sitten iän myötä kehittyy vakavia sairauksia.

Happamoitumisen ensimerkit – Ärsyttää, tympii, väsyttää


Olet yhä useammin hermostunut, ärtynyt, haluton ja tarmoton. Vastustuskykysi heikkenee, ja podet flunssa vähintään kerran vuodessa. Allergiat lisääntyvät. Hiukset menettävät kiiltonsa ja muuttuvat ohuiksi ja hauraiksi j/tai niitä alkaa huveta. Iholle kertyy turvotusta, patteja, rasvakerroksia ja seluliittia. Ruoansulatus sekoaa. Hampaisiin tulee reikiä ja paradontoosia (ienten vetäytymistä). Selkäkivut, lihas- ja päänsärky alkavat vaivata, verenpaine nousee. Vaikeat sairaudet kuten vatsa- ja suolistotulehdukset, aineenvaihduntahäiriöt, krooniset tulehdukset, reuma, kihti, luukato tai sydänverenkierto-ongelmat ilmoittavat olemassaolostaan.

Happamoituminen tekee luutkin pehmeiksi ja hauraiksi


Tri Wolfgang Weck Tauberland-Klinikalta Bad-Mergentheimissa on havainnut, että teollistuneisssa maissa elävien ihmisten luusto joutuu uhraamaan 60 mg kivennäisaineita päivässä elintärkeään happotulvan neutralisointiin. Kymmenessä vuodessa siihen kuluu 250 g parasta luuainesta. Jokseenkin saman verran kivennäisaineita sisältää ihmisen sääriluu.

Jos on mieli saada ravinnosta riittävä määrä kivennäisaineita, on varminta nauttia 70% emäksisiä ruoka-aineita (hedelmiä, vihanneksia, juureksia, salaattia). Niiden ohella sopii syödä neutraaleja aineita, kuten täysjyvä- tai maitotuotteita (muttei sentään maitoa!!!) Ravinto saisi sisältää korkeintaan 30% happoja muodostavia lihaa, makkaraa, juustoa, valkoista leipää, pastoja, suklaata, ranskalaisia, chipsejä, limppareita, kahvia ja alkoholijuomia.

Jos ruokailutottumuksesi eivät tähän taivu, on pakko suositella biologisesti valmistettujen vitamiini, kivennäis- ja hivenainetuotteiden (vitaaliaineiden) hankintaa ja päivittäistä käyttöä. Niihen on paras totutella myös kaikkien, joiden elimistö jo on toivottomasti happamoitunut. Myös ylipainoisille voi apu löytyä lisäravinteista, he kun muuten lähes aina kärsivät myös happamoitumisesta.

Myrkkyjä kertyy - tauti iskee


Eri hapot, kuten virtsa- tai maitohappo, voivat niveliin ja lihaksiin varastoiduttuaan aiheuttaa kivuliaita tauteja, tai vaikkapa rasva/valkuaisaineyhdisteitä, jotka johtavat luukatoon. Ne voivat synnyttää kadaveriiniä (ruumismyrkkyä), jota syntyy helposti, mikäli liha ei sula normaalisti.

Suolistossa syntyy myös monia käymis- ja mätänemistuotteita sekä huonoja alkoholiyhdisteitä. Kaiken kukkuraksi myrkytämme itseämme varta vasten myös alkoholilla, nikotiinilla, kofeiinilla ja kaikenlaisilla lääkeaineilla, kaikista ruoka-aineisiimme lisätyistä ja kertyneistä myrkyistä puhumattakaan.

Suolistoon kehittyneet myrkyt joutuvat suolen seinämien läpi vereen ja siitä elimistöön. Jos tahtoo säästyä näiltä myrkyiltä, on valittava oikeanlainen ruoka, liikuttava runsaasti ja huolehdittava nesteensaannistaan.

Diabetes, tulehdukset, allergiat, ihotaudit, päänsärky ja migreeni, masennus, heikot hermot ja unihäiriöt, selkä-, nivel- ja lihassäryt, hengenahdistus, sydäntaudit, verisuonten tukkeutuminen, verenpaineongelmat ja ruoansulatusvaivat, ts. mitä moninaisimmat aineenvaihduntahäiriöt ovat varastoituneiden myrkkyjen tuottamia.

Miten päästä eroon hapoista – ja kiloista


Poista kaikki happoja muodostavat elintarvikkeet ruokalistaltasi! Syö sen sijaan paljon hedelmiä, vihanneksia, salaattia ja yrttejä. Totuttaudu kivennäisaine- ja vitamiinilisäravinteisiin, ne auttavat happojen neutralisoinnissa ja täydentävät tyhjiä varastoja. Juo paljon raikasta vettä (ainakin 2 litraa päivässä) munuaistesi terveydeksi. Vesi huuhtoo liuenneet suolat pois elimistöstä.

Voit kaikessa rauhassa syödä palan kakkua, juoda pari kupillista kahvia ja nauttia lasillinen punaviiniä iltaisin. Syödäkin saa niin paljon kuin maittaa, kunhan muistaa ottaa huomioon, että puolen kilon spagettiannos on neutralisoitava kolmeneljänneskilon salaattiannoksella. Näin ollen taitaa monelle puoletkin riittää. Painon kannalta on luovuttava hiilihapollisista kivennäisvesistä ja makeutetuista virvoitusjuomista. Ja näpit irti tavarasta, joka sisältää kovetettua rasvaa, kuten margariinit, makkara, einekset. Punaisen lihankin voi hylätä, jos voi.

Ennen kaikkea: liiku! Hymysuin raikkaassa ilmassa harjoitettu liikunta jouduttaa kuona-aineiden poistoa ja saa elimistön emäksiseksi.

Sidekudos - Ulkonäkövaikuttaja


Sidekudos ratkaisee ulkonäkömme. Se paljastaa, oletko terve, nuori ja puoleesivetävä. Esim. selluliitti on harmiton merkki siitä, mitä tapahtuu, kun sidekudos repsahtaa.

Sidekudos taitaa olla kehomme vähiten arvostettuja elimiä, mutta kun se veltostuu, ilmenee muissakin elimissä takuulla toimintahäiriöitä. Sidekudosta on kehon joka kolkassa sitomassa, tukemassa, ankkuroimassa, ryhdistämässä ja kiinnittämässä. Se kuljettaa soluihin kaikkinaisia aineita, joita ilman solut ja elimistö eivät kertakaikkiaan tulisi toimeen, esim. vitamiineja, ravinteita ja hormoneja. Sidekudoksen kautta solut myös tyhjentävät "roskalaatikkonsa".

Jos nämä toiminnot häiriintyvät, alkaa sidekudokseen kertyä kuonaa - pikkuhiljaa ja täysin varoituksetta. Jotakin häijyä tapahtuu sisällämme - sidekudos alkaa tukkeutua. Solujen ravinnonsaanti heikkenee ja käy vajavaiseksi, puhtaanapito lakkaa toimimasta.

Kun solut kärsivät kuonasta, vanhenee koko ihminen nopeasti. Ikävä kyllä, ihmisen havahduttavaa solukuonahälytintä ei vielä ole keksitty. Tilanteen voi aavistaa, jos olo on väsähtänyt ja haluton, jos mieliala voisi olla parempikin. Eikä peilistä näkyvä harmaa veltostunut iho sitä kohenna.

Toimivia vastatoimenpiteitä


1. Urheilu ja liikunta on kaiken A ja O. Urheilu tuo sidekudokselle ja koko ihmiselle uusia voimia. Tietysti edellyttäen, että liikkuu oikein.

2. Urheillessa on pidettävä yllä happiylitarjontaa. Liian kovalla yrityksellä voi vahingoittaa sydänverenkiertojärjestelmäänsä: Liiallisuus aiheuttaa lihaksissa krapulan, vapaita radikaaleja kehittyy ja tavoiteltu rasvan poltto vaihtuu sokerin palamiseen. Ja rasvat jäävät kupeille. Mittaa aerobinen pulssisi!

3. Tärkeimmät ravitsemusperiaatteet: Lihaa (valkoista) vain kohtuudella, sillä liha muodostaa aineenvaihdunnassa happoja, jotka johtavat kuonaantumiseen. Liiat hiilihydraatit, kuten leipä, pastat, perunat ja kaikki makea, rasittavat sidekudosta. Hyvä sääntö "five a day" kehottaa syömään viidesti päivässä tuoreita hedelmiä tai vihanneksia. Edes useimmiten? Lisäksi olisi hyväksi napsia jotakin laadukasta lisäravinnetta. Sidekudoksen kimmoisuus kaipaa erityisesti neljää aminohappoa, joista monilla on puutetta: Lysiini, arginiini, mentioni ja proliini (hyvissä valkuaistuotteissa). Sen lisäksi runsaasti C-vitamiinia.

Ei ole mitään takeita siitä, että kerran oppimasi ja muidenkin tuttujesi omaksumat ruokailutottumukset välttämättä olisivat tasan oikeat! Käytä siis järkeäsi, ja kokeile, mikä sopii juuri sinulle!

Entsyymit - Kehon ihmeparantajat


Entsyymejä saa vain elävästä ravinnosta!
Kaikki elimistömme solut (noin100 biljoonaa), samoin kuin kasvien solut, ovat tulvillaan äänetöntä elämää, jota kutsutaan entsyymitoiminnaksi.
Entsyymit ovat valkuaisainemolekyylejä, jotka ovat erikoistuneet pitämään elimistön miljoonaa eri prosessia käynnissä. Ilman ruoansulatusentsyymejä kestäisi esimerkiksi lihapalan sulaminen tuhat (1000!) vuotta.

Joka päivä elimistössä kuolee 400-800 miljardia solua. Entsyymit poistavat nämä myrkylliset jätteet keuhkojen, munuaisten, ihon ja suoliston kautta. Samalla entsyymien on myös huolehdittava ruoantähteiden poistamisesta.

Jos elimistö ei saa entsyymejä syömistämme hedelmistä ja vihanneksista, joutuu oma entsyymituotantomme ylitöihin.

Koska ruoansulatus on entsyymien ensisijainen tehtävä, ne eivät ennätä torjumaan vapaita radikaaleja, jotka tekevät elimistöömme miljoonia hyökkäyksiä päivässä. Siis sairastumme. Alimiehityksellä entsyymit eivät myöskään ehdi kuljettamaan tarvittavia ravintoaineita veriteitse niiden päämäärään, joten vastustuskykymme heikkenee.

Entsyymit tuhoutuvat herkästi yli 60°C:n lämpötilassa. Kaikki ruoka, joka on kuumennettu yli 60 asteeseen, on kuollutta ruokaa.

Entsyymejä kutsutaan myös aineenvaihdunnan moottoreiksi. Niitä voi pitää solujemme managereina!

Muista!

Entsyymeillä on monia elintärkeitä tehtäviä:
1. sulamattomien ruoantähteiden poistaminen (kuonaa)
2. kuolleiden solujen poistaminen (myös kuonaa)
3. vapailta radikaaleilta suojaaminen
4. elintärkeiden ravinteiden kuljetus elimistön yksittäisiin soluihin veren välityksellä
Toisin sanoen: Entsyymit takaavat terveytemme ja hyvän olon perustan. Kukin voi osaltaan auttaa asiaa. Terveyden perussääntöjä on siksi syytä kunnioittaa.

Elimistöllä on älyä - meillä ei!


Ala kuunnella kehoasi! Se kertoo auliisti, mitä kaipaa ja mitä ei. Se on nimittäin älykkäämpi kuin kaikki ravintoterapeutit yhteensä. Meille tyrkytettyjä ruokailutottumuksia seuraten ahdamme muuten itsemme täyteen tavaraa, jota TV maireasti mainostaa.

Keinotekoisilla maku- ja lisäaineilla luodaan alati maukkaampia herkkuja, jotka yhä enemmän hivelevät makuhermojamme, samalla kun kehon ääni hiljenee ja hiljenee vaietakseen lopulta täysin. Kehomme ei enää jaksa puolustautua päivittäistä kurmuutusta vastaan.

Viimeistään viisikymppisenä se sitten taas ilmoittaa itsestään: Liian korkea verenpaine, sokeria, verisuonten kalkkeutumaa, tukkeutunut suolisto, tukoksia aivoissa. Seuraamukset: diabetes, infarkti, aivohalvaus, Alzheimer, paksusuolen syöpä, esimerkiksi.
Ei näin tarvitse olla.

Solujen kuntojumppaa - Lasillinen vettä tunnissa


Ilman vettä ei pysy hengissä. Kehostamme noin 70 prosenttia on vettä, aivoista jopa yli 90 prosenttia.
Pitäisi juoda noin kolme desilitraa vettä joka tunti. Ei sitä aina muista. Mutta huomaa, että minkäänlainen ruokavalio tai kunto-ohjelma ei auta, jos vesi ei samalla huuhdo elimistöstä haitallisia aineita. Myrkyt ja kuona-aineet on poistettava. Kunnollinen vesihuuhtelu vaalii rakkaita solujamme.

Elimistömme pystyy varastoimaan vettä rasvakudoksiinsa. Kun sille selviää, että solujen vedensaannista huolehditaan - kahdesta kahteentoista viikkoon voi kestää, ennenkuin se huomaa seikan - se alkaa itsenäisesti purkaa vesivarastojaan. Niinpä ihminen laihtuu ja alkaa olla paremman näköinen. Olo kohenee ja vilkastuu aivotoimintaa myöten, ja tämä kaikki vain raikkaan veden ansiosta.

Monet juovat liikaa hiilihappopitoista kivennäisvettä. Happo kuormittaa. Juo mieluummin tavallista vesijohtovettä, jos se maistuu, tai ehkä kaikkein mieluiten aitoa lähdevettä. Veden toimivuus perustuu siihen, mitä se huuhtoo mukaansa, ei siihen, mitä sen myötä saamme.

Laita aluksi vaikka ajastin hälyttämään tunneittain, että opit juomaan tarpeeksi. Pienillä kikoilla totut siihen kyllä! Kunhan ensin on tajunnut, miksi on juotava, on helppo keksiä, miten sen muistaa.

Kahvin, virvoitusjuomien, oluen ja viinin huono puoli on niiden sisältämien kemikaalien suuri määrä. Niissä on väriaineita, säilöntäaineita, sokeria ja keinomakuaineita. Näiden haitta-aineiden poistamiseen elimistö tarvitsee vettä. Usein jopa enemmän vettä, kuin itse juoma sisältää. Nämä nautintoaineet vaativat elimistöltä vielä lisää nestettä. Siksi kostean illan jälkeen herää mielettömään janoon. Äkkinäisen kuivumisen ja liian suuren happomärän seuraus voi olla myös jyskyttävä päänsärky, jäsenten kolotus ja yleinen pahoinvointi.

Entä mistä sitten tiedät, että veden saantisi on riittävä? Nipistäpä käsivarren ihoa kahdella sormella, ja katso irroitettuasi, vetäytyykö iho heti takaisin nipistyksen jälkiä jättämättä. Jos ei, on syytä tarttua vesipulloon hiukan taajemmin. Toinen merkki veden vähyydestä on virtsan liiallinen väri: pissan tulee olla kainon kellertävää, lähes veden väristä.

Järisyttävää: Useimmat vanhuksistamme kuolevat janoon! Vanhainkodeissa ei henkilökunnan aika riitä, eikä sen puoleen hermotkaan, juottamaan jokaista potilasta kerran tunnissa, useimmiten vielä vastoin vanhuksen tahtoa. Sitäpaitsi olisi vaipatkin siinä tapauksessa vaihdettava toisenkin kerran päivässä. Tai olisi kehitettävä vielä entistä imukykyisempi vaippaversio...